Ystävät tuolla kommenteissa ovat huuli pyöreänä kun niiden on vaikea kuvitella minua askertelijana. Noh, täytyy tunnustaa että niin minunkin! =D Minähän en ole mikään askertelija ja olen toooodella kiitollinen suomalaisesta päivähoitojärjestelmästä siltäkin osin, että mukulat saa siellä askarrella. Mulle sanoi ala-asteella opettaja: "Etkö ole ikinä pitänyt saksia kädessä!" =P Juups... minä olen siis todellakin anti-askartelija.

Mutta jostain sisältä nyt kuitenkin kumpuaa tämä luomisen halua. Runotytön runot ovat olleet vuosikausia ehtyneinä. Ei paljon runota. Jotain haluaa kuitenkin luoda. Nyt näitä kortteja. Ja koska ole anti-askartelija niin iloitsen jokaisesta pienestäkin onnistumisesta. Toisaalta taas pikku perfektionisti nostaa päätään ;D Kyllä minä olen yrittänyt itselleni tolkuttaa etten ikinä koskaan milloinkaan ylety joidenkin korttiaskartelijoiden tasolle... Eri asia on se uskonko sen =P